Kopaivan historia

Nykypäivän modernissa yhteiskunnassa kopaivakasvi tunnetaan yleisimmin biodieselistä ja eteerisestä öljystä. Kopaiva on kuitenkin luonnonvara, joka on ollut ihmisten ulottuvilla kautta aikojen, ja ihmiset ovat hyödyntäneet sitä monin eri tavoin. Kopaivakasvista peräisin olevaa kopaivahartsia on arvostettu Meso- ja Etelä-Amerikan kulttuureissa vuosisatojen ajan. Sen jälkeen kun eurooppalaiset saapuivat Amerikkaan, kopaalihartsista tuli tärkeä myös eurooppalaisessa ja amerikkalaisessa yhteiskunnassa. Lääkkeistä ja suitsukkeista lakkaan, kopaivan ja kopaalihartsin historia on äärimmäisen mielenkiintoinen.  

Mikä on kopaiva? 

Kopaiva on eräänlainen kopaalihartsi, jota esiintyy tietyntyyppisissä Etelä-Amerikassa kasvavissa puissa. Nämä puut, jotka tunnetaan tieteellisesti Copaifera-sukuna, ovat eräänlainen palkokasvi, joka kasvaa maailman trooppisilla alueilla, kuten Etelä-Amerikassa ja Afrikassa (2). Copaifera-puut ovat monivuotisia puita, jotka kasvavat normaalisti 2-6 metrin korkeuteen, ja kevät- ja kesäkuukausina niiden kukat tuottavat hedelmää (3). Copaifera-puut ovat peräisin Afrikan eri alueilta sekä Etelä-Amerikan pohjoiselta alueelta. Copaifera-puita tavataan yleisimmin sellaisissa maissa kuin Brasilia, Venezuela ja Guyana. Yleisimmin käytetty copaifera-tyyppi on C. officinalis, joka kasvaa Etelä-Amerikassa, mutta copaifera-lajeja on 47 erilaista (2). 28 näistä lajeista on kotoisin Amerikan mantereelta, mutta copaifera-puuta löytyy myös Sierra Leonesta, Intiasta, Sri Lankasta, Dominikaanisesta tasavallasta ja Karibialta (2).  

Kopaiva historiallisesti 

Kun eurooppalaiset tulivat ensimmäisen kerran Amerikan mantereelle, alkuperäisheimot olivat jo hyvin tietoisia kopaalihartseista, kuten kopaivasta ja niiden eduista. Koska kopaiva mainittiin varsinaisesti vasta eurooppalaisten saapumisen jälkeen, ei tiedetä, milloin kopaiva alun perin löydettiin. Kopaali mainitaan kuitenkin erityisesti mayojen luomistarinoissa, mikä osoittaa, että ihmiset muinaisessa Latinalaisessa Amerikassa olivat löytäneet kopaalihartsit, kuten kopaiva, kauan ennen eurooppalaisten siirtolaisten saapumista. Arkeologeilla ei ole tarkkoja päivämääriä näille luomistarinoille, koska espanjalaiset tuhosivat kaikki mayojen kirjoittamat alkuperäistarinat valloituksensa aikana. Varhaisin tunnettu kuvaus mayojen luomistarinasta on kuitenkin peräisin vuodelta 300 eaa. (10), mikä saattaa viitata siihen, että kopaalihartseja, kuten kopaivaa, on löydetty jo 2 500 vuotta sitten! ​ Kopaiva mainittiin ensimmäisen kerran vuonna 1534 raportissa, joka lähetettiin paavi Leo X:lle. Copaifera-puu mainittiin vasta vuonna 1648. (3). Vuoteen 1677 mennessä kopaiva listattiin Lontoon farmakopeaan, viralliseen julkaisuun, joka sisälsi luettelon lääkkeistä niiden vaikutuksista ja käyttöohjeista. Tämä osoittaa, että se oli tuotu Eurooppaan näihin aikoihin (3).  

Nimi kopaiva on johdettu tupi-intialaisesta sanasta cupa-yba, joka tarkoittaa suurpiirteisesti käännettynä kerrospuuta (3). Tämä termi viittaa sekä copaifera-puuhun että puun sisällä olevaan hartsiin. Yleisemmin kopaivaa kutsutaan usein kopaaliöljyksi. Kuten copaiba (kopaiva), sana copal (kopaali) on peräisin Latinalaisen Amerikan alkuperäisheimojen kielistä. Kopaali tulee kuitenkin nahuatlin sanasta copalli, joka tarkoittaa suitsuketta (2).  

Kopaiva lääketieteessä 

Amazonissa paikalliset heimot nielivät kopaivaa hengitystiesairauksien, virtsatieinfektioiden, ihosairauksien ja lukuisten muiden sairauksien hoitoon. ​ Alkuperäiskansat käyttivät kopaivaa myös ulkoisiin ongelmiin, kuten haavojen parantamiseen ja ihosairauksien hoitoon (5). Tämän lisäksi asiakirjat kertoivat, että kopaivalla oli tulehdusta ehkäiseviä ominaisuuksia(3). Eräässä espanjalaisen lähetyssaarnaajan raportissa kuvattiin, kuinka hän näki kopaivahartsin auttavan "sinetöimään" vakavia haavoja. Hän totesi, että kopaivaa voidaan käyttää kaikkeen muuhun kuin luodinhoitoon (6).  

Koska kopaivasta ei ollut kirjallisia tietoja ennen eurooppalaisten saapumista, on mahdollista, että kopaivaa ja kopaivaöljyä on voitu käyttää myös useisiin muihin tarkoituksiin. ​ Se miten muut muinaisen Etelä-Amerikan ja Meso-Amerikan yhteiskunnat käyttivät kopaalihartsia, voivat auttaa valaisemaan asiaa.  

Kopaalihartsia on kirjallisten tietojen mukaan käytetty eteerisenä öljynä lihaskipujen lievitykseen (9). Mesoamerikkalaiset ja eteläamerikkalaiset kulttuurit polttivat myös kopaalihartsia ja käyttivät savua päänsärkyjen, tukkoisuuden tai muiden ongelmien hoitoon (9). Jotkut mesoamerikkalaiset kulttuurit keittivät kopaalihartseja, kuten kopaivaa, teeksi, jota käytettiin keuhkoputkentulehduksen, yskän ja reuman hoitoon (9).  

Eurooppalaisissa ja amerikkalaisissa apteekeissa 1800- ja 1900-luvulla kopaivaa käytettiin ihosairauksien, kuten kroonisen tippurin, ekseeman, herpeksen ja psoriaasin, hoitoon. Sen lisäksi kopaivaöljyä markkinoitiin astman, kurkkukivun, keuhkoputkentulehduksen, haavaumien ja sukuelinten ja virtsateiden sairauksien hoitoon (3). Apteekeissa markkinoitiin tuolloin myös kopaivaöljyä erilaisiin tarkoituksiin, kuten sukupuoliviettiä kiihottavana aineena, ehkäisyvälineenä, laksatiivina ja jopa lääkkeenä käärmeen puremaan (3)! Vaikka on epävarmaa, että kopaivaöljy paransi onnistuneesti kaikki nämä sairaudet, tämä eteerinen öljy oli hyvin tunnettu apteekkareiden keskuudessa ja sen uskottiin lievittävän kipua, reumaa ja hengitystieongelmia. Sen uskottiin parantavan myös ihoa ja pitävän sen nuorena (5).  

Kopaiva kauneudenhoidossa 

Eurooppalaiset ja amerikkalaiset lisäsivät kopaivaöljyä kosmetiikkaan. Kopaivaöljyä laitettiin usein saippuaan, shampooseen ja hajuveteen tuoksun takia (3). Paitsi että kopaivaöljy tuoksui hyvälle, sillä oli myös monia iholle ja hiuksille hyödyllisiä ominaisuuksia (2). Tämän seurauksena kopaivaöljyä sisältävä kosmetiikka oli erittäin arvostettua, ja siihen oli usein varaa vain länsimaailman eliitillä (5).  

Atsteekit käyttivät kopaalia myös kaulakoruissaan sekä riipuksena että liimana varmistaakseen, etteivät heidän kaulakorunsa hajoa (4). Atsteekit käyttivät kopaalihartsia myös liimana, jolla he liimasivat jalokiviä ja muita koristeita koristenaamioihinsa (7). He koristelivat jopa hampaitaan liimaamalla kopaalihartsilla jalokiviä hampaisiinsa. ​ Koska kopaalihartseja arvostettiin Mesoamerikassa niin paljon, vain näiden yhteiskuntien ylhäisimmät jäsenet pääsivät käsiksi niihin. (4). Sellaisenaan kopaalihartsien, kuten kopaivan, sisällyttäminen kauneustuotteisiinsa oli heille keino näyttää rikkauttaan ja asemaansa. ​  

On vaikea sanoa, miten kopaivaa käytettiin henkilökohtaiseen hygienianhoitoon. Tämä johtuu kirjallisten todisteiden puutteesta ennen eurooppalaisten saapumista. On kuitenkin olemassa tietoja siitä, kuinka kopaalihartseja käytettiin kauneudenhoitotuotteina Etelä-Amerikassa ja MesoAmerikassa. Espanjalaisten dokumenttien mukaan atsteekit käyttivät kopaalihartsia meikeissä (4). Arkeologit spekuloivat, että atsteekit käyttivät kopaalihartsin tartuntaominaisuuksia varmistaakseen, että meikin pigmentti pysyy kiinni levitettäessä (4).  

Kopaiva kaupankäynnissä 

Kopaalihartsit, kuten copaiva, olivat erittäin arvokkaita kauppatavaroita. Kopaalin arvon vuoksi suuri osa muinaisista mesoamerikkalaisesta kaupankäynnistä koostui kopaalikaupasta. Kaupungit rohkaisivat koopaalilehtojen viljelyä ja niillä, joiden alueella oli alkuperäisiä kopaalipuita, oli valtava taloudellinen etu (4). Kopaalihartsi vaihdettiin ruokaan, koruihin, jalokiviin ja muihin arvokkaisiin materiaaleihin, kuten quetzal-höyheniin (4). Sen jälkeen kun eurooppalaiset siirtolaiset saapuivat Amerikkaan, kopaalihartsit liitettiin osaksi Euroopan taloutta lääke- ja puusepänteollisuuden edistämiseksi (5).  

Kopaiva kulttuurissa ja uskonnossa 

Sen lisäksi, että kopaiva oli tärkeä fyysisten sairauksien hoidossa, sillä oli myös merkittävää kulttuurista arvoa useille yhteiskunnille. Monissa Etelä-Amerikan heimoissa ihmiset kunnioittivat kopaivaa sekä sen fyysisten että henkisten etujen vuoksi, ja oli olemassa kokonainen hengellisiin sääntöihin perustuva järjestelmä, jota miesten odotettiin noudattavan kopaivan sadonkorjuuaikaan (3). Onnistuneen kopaivasadon saavuttamiseksi uskottiin, että miehen piti tehdä itsestään kopaivan arvoinen pitämällä itsensä puhtaana ennen sadonkorjuuta. Tämä tarkoitti sitä, että miehen täytyi lopettaa seksuaalinen kanssakäyminen vaimonsa kanssa muutama päivä ennen kopaivan korjuuta ja pysyä puhtaana, kunnes sadonkorjuu oli ohi (3). Kopaivan sadonkorjuun piti tapahtua täysikuun aikana. Sadonkorjaajien käskettiin porata siihen puun kylkeen, joka on auringonnousua kohti (3). Tämä osoittaa, että kopaivan kulttuurinen merkitys liittyy myös Etelä-Amerikan heimojen tähtitieteellisiin uskomuksiin. ​ Kukaan näiden heimojen ulkopuolella ei kuitenkaan tiedä varmasti, millainen suhde se oli: antavatko aurinko ja kuu voimaa kopaivalle sadonkorjuussa? Vai antoivatko ne voimaan sadonkorjaajalle, kun hän porasi puuta saadakseen kopaivaa? Panamassa kopaivalla oli myös kulttuurillinen merkitys, ja sitä pidettiin tehokkaana elementtinä. Yaviza-ihmiset sekoittivat usein kopaivaa hunajaan ja antoivat sitä vastasyntyneille lapsilleen. Tämän tarkoituksena oli antaa lapselle olennaista tietoa ja torjua niitä, jotka voisivat vahingoittaa lasta (2).  

Mayojen keskuudessa kopaalihartsia käytettiin useisiin erilaisiin rituaalisiin tarkoituksiin. ​ Yleisimmin mayat polttivat kopaalihartsia suitsukkeena henkistä puhdistusta varten (6). Mayat ja atsteekit tarjosivat myös kopaalia jumalilleen arvokkaana hyödykkeenä (6). Arkeologit ovat löytäneet monia kopaalipaloja temppeleistä ja hahmoista (7). Mayat kunnioittivat kopaalihartsia niin paljon, että he peittivät jopa seremoniallisten tikariensa pohjan sillä (4).  

Kopaalihartsit olivat arvokkaita myös mesoamerikkalaisille ja eteläamerikkalaisille, koska he uskoivat tämäntyyppisten hartsien olevan äärimmäisen tehokkaita ja voivan antaa erilaisia kykyjä. Kopaalihartseja käytettiin myös seremonioissa, joiden tarkoituksena oli puhdistaa kehoa epäpuhtauksista, sekä seremonioissa ohjaamaan ihmisiä löytämään heidän elämäntarkoitustaan (4). Näiden fyysisten ja henkisten uskomusten ohella useat mesoamerikkalaiset kulttuurit uskoivat, että kopaalihartsit voisivat antaa jollekulle kyvyn nähdä tulevaisuuteen ja he yrittivät nähdä tulevaisuuden tapahtumat katsomalla kopaaliöljyn tai jähmettyneestä kopaalihartsista valmistettujen esineiden läpi. (9). Toisinaan he polttivat kopaalihartsia ja hengittivät savua saadakseen aikaan visioita tulevaisuudesta. Jotkut heimot käyttivät jopa kopaalihartsin savua sairauksien diagnosoinnissa (9). Historiallisten asiakirjojen mukaan joidenkin heimojen poppamiehet lukivat kopaalin savua ymmärtääkseen, mikä heidän potilaitaan vaivasi (9).  

Kopaalihartseja käytettiin mesoamerikkalaisissa kulttuureissa yhdistämään heidät maissiin liittyviin jumaliin (4). Koska maissi oli muinaisten mesoamerikkalaisten yhteiskuntien tärkein ravinnonlähde, se oli niille äärimmäisen tärkeää sekä käytännöllisellä että henkisellä tasolla. Tämän vuoksi myös kopaalihartsia arvostettiin suuresti(4). Auringon, kuun ja kopaalihartsien välisestä yhteydestä vihjataan Etelä-Amerikan uskonnollisissa asiakirjoissa, ja se näkyy myös mesoamerikkalaisissa uskomuksissa. ​ Mayalainen Popol Vuh sanoo, että aurinko, kuu ja tähdet toivat kopaalin maan päälle, kun ne syntyivät, ja on mahdollista, että kulttuurinen yhteys tähtitieteen kanssa on saattanut olla laajalle levinnyt uskomus muinaisessa Latinalaisessa Amerikassa (4). Monet mesoamerikkalaiset kulttuurit uskoivat, että kopaalihartsilla oli voimakkaita suojaavia ominaisuuksia ja että sitä voitiin käyttää suojautumiseen noituutta, sairautta tai onnettomuutta vastaan. Lisäksi mayat uskoivat, että kopaalihartsia voitiin käyttää pelon, surun, kateuden ja surun hoitoon (9).  

Mielenkiintoista on, että kopaalihartsien, kuten kopaivan, käyttö uskonnollisissa seremonioissa ei hävinnyt espanjalaisten alaisuudessa. ​ Sen sijaan kopaalihartsit on sisällytetty uskonnollisiin rituaaleihin Latinalaisessa Amerikassa (9). Guatemalassa, Brasiliassa, Venezuelassa ja monissa muissakin maissa kopaalia käytetään katolisten kirkkojen suitsukkeissa ympäri vuoden (7). Papit käyttävät kopaali-suitsukkeita hartseista, kuten kopaivasta, siunatakseen seurakuntalaisia ​ja vapauttaakseen heidät heidän synneistään (7). Se tosiasia, että kopaaliin perustuvat käytännöt pystyivät selviytymään valtavasta ideologisesta muutoksesta, kuvastaa sitä, kuinka tärkeitä kopaalihartsit, kuten kopaiva, ovat Meso- ja Etelä-Amerikan kulttuureille (3).  

Muita kopaivan ja kopaalihartsin käyttötapoja 

Etelä-Amerikan alkuperäisheimot hyödynsivät kopaiva- ja kopaalipuita myös käytännön tarkoituksiin. ​ Erityisesti Amazonin heimot käyttivät usein kopaivaöljyä hyönteiskarkotteena. Koska kopaivaöljy on turvallista iholle, alkuperäiskansat hieroivat sitä ihoonsa ja taputtelivat sitä vaatteisiinsa ja muihin esineisiinsä, joita he halusivat suojata hyönteisiltä. Sitä käytettiin myös rikkoutuneiden huonekalujen, keramiikan tai korien korjaamiseen (8). Rikkoutuneita huonekaluja korjatessaan he liimasivat katkenneet palaset takaisin yhteen hartsin avulla, mutta rikkoutuneita keramiikkaa tai koreja kiinnitettäessä hartsia käytettiin tiivisteaineena mahdollisten halkeamien tai rikkoutuneiden alueiden paikkaamiseen (8). Näiden käyttötarkoitusten ohella uskotaan, että tietyt heimot tekivät sandaaleja kopaalia sisältävien puiden, kuten Copaifera-puun, kuoresta. Näiden selvitysten mukaan nämä copal-sandaalit olivat erityisen mudankestäviä ja erittäin hyödyllisiä matkustajille tai juoksijoille (9).  

Mesoamerikassa kopaalihartsia käytettiin usein maalin valmistukseen, koska tahmea hartsi toimi sitovana elementtinä, joka piti pigmentin koossa. Vastaavasti 1800-luvun eurooppalaiset käyttivät kopaivaa liimana. He käyttivät kopaivaöljyä myös kuultopaperin, lakan, lakkojen ja maalien valmistukseen (5). Jotkut taiteilijat jopa lisäsivät kopaivaöljyä maaleihinsa tehdäkseen niistä tummempia ja sitoakseen maalipigmenttejä (5). Eurooppalaiset pitivät kopaivaöljyä myös hyödyllisenä lakkana, joka toi esiin puun luonnollisen ulkomuodon (5). 1800-luvun lopulla kopaivaöljyllä oli merkittävä rooli Euroopan puuteollisuudessa (5).  

Kopaivan käyttötavat Young Livingillä 

Copaiba-öljyllä on ainutlaatuisen makea aromaattinen profiili, joka auttaa luomaan rentouttavan tunnelman, kun sitä levitetään paikallisesti. Copaiba on loistava lisä päivittäiseen ihonhoitorutiiniin, ja jos laitat sitä neutraaliin kosteusvoiteeseen, voit hyödyntää sen tuoksua ja kosteuttavia ominaisuuksia. Copaiba on myös hyvä öljy rentoutumiseen. Osta oma pullo tätä ikivanhaa huippuöljyä jo tänään!  

Teepuuöljyn
historia

Laventeliöljyn
historia

Piparminttuöljyn
historia